Kesän merkki, terassitreenit Mulla olis perjantaina keikka osana Yläkaupungin Yö-tapahtumaa, soitan mies ja kitara-setin klo 20.30 Lucky Pubissa Jyväskylässä. Ajattelin soitella noita uusimpia lauluja, myös yhden sellaisen, jota ei oo vielä julkaistu. Sen nimi on Musta aukko ja sepä onkin varsin iloinen laulu. Setin pituus on kahden tuopin mitta, eli 45 minuuttia. Sehän on juuri sopiva pysähtyminen ennen illan jatkumista jossain toisaalla! Ajattelin ottaa mukaan viimeiset erät kirjoja, ne vaihtaa omistajaa hyvin kohtuullisella hinnalla illan aikana. Näkemisiin siis perjantaina! Ai niin! 23.5. onkin keikka Jyväskylän Popparissa @janeveeramusic ja Ruuhkapeikko kanssa. Päivä on torstai, sisäänpääsy on ilmainen. Näkemisiin siis myös ensi viikolla!
Posted @withregram • @laura.linnea.lukee Jatkoimme spefilukupiirin kanssa Reetta Vuokko-Syrjäsen Syntykehon jälkeen hänen novellikokoelmaansa Mahdottomien kukkien puutarha*. Kokoelman tarinat sijoittuvat samaan maailmaan kuin Syntykeho. Kustantamon sivulta: "Väestöräjähdys sekä elinkelpoisen pinta-alan väheneminen ilmastonmuutoksen seurauksena pakottavat ihmiskunnan siirtymään vaihe vaiheelta virtuaaliseen. Mahdottomien kukkien puutarhan transhumanistiset tieteisnovellit näyttävät seitsemän murrospistettä matkalta kohti kehottomuutta. Voiko kehottomana kasvanut lapsenlapsi koskaan ymmärtää kehosta luopuneita isovanhempiaan? Miten käy näyttelijälle, joka vaihtaa kehosta toiseen jokaisen roolinsa mukana? Entä jos koulutyttö joutuu viettämään vähän kehoaikansa keski-ikäisen miehen ruumiissa?" Tämä oli hieno novellikokoelma, joka täydensi hyvin Syntykehoa. Tarinoissa päästiin syvemmälle maailman historiaan ja myös kehottomuuden vaikutuksiin. Novellit yhdistyy kehyskertomuksella, jossa Yakubu selvittää maailmansa historiaa. Tykkäsin tästä ratkaisusta, sillä se sai teoksen tuntumaan yhtenäisemmältä ja antoi myös käsitystä kaikkea hallitsevasta Hyvinvointilautakunnasta. Lempinovellikseni nousi Syntykehosta tutun Lauran taustatarinaan palaava Sovitusmatka, jossa käsiteltiin kipeästi teini-ikäisen ulkopuolisuuden kokemusta ja tarvitta kuulua joukkoon. Myös kaksi dekkarimaista novellia Jaak Korjuksesta olivat erityisen viihdyttäviä. Näistä Anna itse kolmantena, joka sijoittui luostariin, oli itselleni kiinnostavin. Uskonnon suhdetta kehottomuuteen olisin voinut pähkäillä pidemmästikin. Harmikseni Syntykehon päähahmoihin palaava kirjan nimikkonovelli Mahdottomien kukkien puutarha oli hieman antikliimaksi, kun odotin sen jatkavan tarinaa eteenpäin eikä kertovan Syntykehon aikaisista tapahtumista. Oikein kelpo sekin oli, mutta odotusten takia petyin. *Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Kiitos @osuuskumma ! #vahvatnaisetlukuhaaste2024 tulevaisuus #buzzwordreadingchallenge April Nature Words #kirjagram #kirjagramsuomi #novellikokoelma #spefilukupiiri #scifikirjallisuus #spefikirjallisuus #reettavuokkosyrjänen #mahdottomienkukkienpuutarha
Jatkoimme spefilukupiirin kanssa Reetta Vuokko-Syrjäsen Syntykehon jälkeen hänen novellikokoelmaansa Mahdottomien kukkien puutarha*. Kokoelman tarinat sijoittuvat samaan maailmaan kuin Syntykeho. Kustantamon sivulta: "Väestöräjähdys sekä elinkelpoisen pinta-alan väheneminen ilmastonmuutoksen seurauksena pakottavat ihmiskunnan siirtymään vaihe vaiheelta virtuaaliseen. Mahdottomien kukkien puutarhan transhumanistiset tieteisnovellit näyttävät seitsemän murrospistettä matkalta kohti kehottomuutta. Voiko kehottomana kasvanut lapsenlapsi koskaan ymmärtää kehosta luopuneita isovanhempiaan? Miten käy näyttelijälle, joka vaihtaa kehosta toiseen jokaisen roolinsa mukana? Entä jos koulutyttö joutuu viettämään vähän kehoaikansa keski-ikäisen miehen ruumiissa?" Tämä oli hieno novellikokoelma, joka täydensi hyvin Syntykehoa. Tarinoissa päästiin syvemmälle maailman historiaan ja myös kehottomuuden vaikutuksiin. Novellit yhdistyy kehyskertomuksella, jossa Yakubu selvittää maailmansa historiaa. Tykkäsin tästä ratkaisusta, sillä se sai teoksen tuntumaan yhtenäisemmältä ja antoi myös käsitystä kaikkea hallitsevasta Hyvinvointilautakunnasta. Lempinovellikseni nousi Syntykehosta tutun Lauran taustatarinaan palaava Sovitusmatka, jossa käsiteltiin kipeästi teini-ikäisen ulkopuolisuuden kokemusta ja tarvitta kuulua joukkoon. Myös kaksi dekkarimaista novellia Jaak Korjuksesta olivat erityisen viihdyttäviä. Näistä Anna itse kolmantena, joka sijoittui luostariin, oli itselleni kiinnostavin. Uskonnon suhdetta kehottomuuteen olisin voinut pähkäillä pidemmästikin. Harmikseni Syntykehon päähahmoihin palaava kirjan nimikkonovelli Mahdottomien kukkien puutarha oli hieman antikliimaksi, kun odotin sen jatkavan tarinaa eteenpäin eikä kertovan Syntykehon aikaisista tapahtumista. Oikein kelpo sekin oli, mutta odotusten takia petyin. *Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Kiitos @osuuskumma ! #vahvatnaisetlukuhaaste2024 tulevaisuus #buzzwordreadingchallenge April Nature Words #kirjagram #kirjagramsuomi #novellikokoelma #spefilukupiiri #scifikirjallisuus #spefikirjallisuus #reettavuokkosyrjänen #mahdottomienkukkienpuutarha
Kuvassa hymyilee tyytyväinen mies. Oon kirjoittanut talven ja kevään aikana mun ekaa romaania. Oon lukenut, että 40 000 sanaa olis jonkinasteinen romaanin määritelmä. Se vastaa taitosta riippuen noin kahtasataa sivua. En tiedä pitääkö tämä ajatus paikkaansa, mutta oon pitänyt sitä itselleni jonkinlaisena merkkipaaluna tän kirjan osalta. Hetki sitten tuo raja ylittyi, neljäkymmentä tuhatta sanaa tuli täyteen! Lukuja kirjasta puuttuu vielä muutamia, loppusuora näkyy jo horisontissa. Kirjan nimi on Vedenperkele. Sen päätarina sijoittuu pieneen Nevalahden kaupunkiin 90-luvulla. Nevalahti on muistojen ja mielikuvituksen luoma sekoitus mun kotikaupungista Suolahdesta 90-luvulla. Se sivuaa oikeita paikkoja ja ehkä jopa henkilöitä, mutta tekee sen kaiken vahvasti mielikuvituksen värikynän värittämänä. Sen maailma on mulle tuttu, se kuvastaa mun nuoruuden aikaa ja laman sävyttämiä yläastevuosia. Tää fiktiivinen tarina sijoittuu samaan aikaan ja samaan Nevalahden kaupunkiin kuin elokuussa julkaistavassa Yhteyshäiriö-kokoelmassa oleva novelli Käännekohta. Ne jakaa myös osittain samoja tapahtumapaikkoja ja jos lukee tarkkaan, löytää Käännekohdasta viittauksen Vedenperkeleeseen. Kirja kertoo Suomaa-nimisen perheen tarinaa. Uskomuksessa Keiteleen salmen rannassa asuu Vedenperkele. Tämä peto kietoutuu vahvasti Suomaiden elämään. Kirjoitin AI:lle kirjan henkilöiden ajatusten pohjalta kuvauksen, millaisena he Vedenperkeleen näkevät. Kuva on aika hyvä. Neljäs kuva on Keiteleen rannasta. Se on kirjan keskeinen tapahtumapaikka, Vedenperkeleen koti. Mun mielikuvituksessa salmi on kapeampi, hiukan jyrkempi ja sen rannassa on rintamamiestalo. Vedenperkele ei ole kirja hirviöstä, se on tarina perheestä. Kirjalle ei ole ainakaan vielä kustannussopimusta ja se tulee julki sitten, kun aika on sille oikea🙂
Olipa huikea novellikokoelma! Olisin palavasti halunnut näiden tarinoiden jatkuvan. 💚💚💚 Erittäin vaikuttavaa scifiä. Näin nämä heti päässäni elokuvana. #osuuskumma #avaruusajanunelmia #saarahenriksson #kirjasuositus #novellikokoelma
Olipa huikea novellikokoelma! Olisin palavasti halunnut näiden tarinoiden jatkuvan. 💚💚💚 Erittäin vaikuttavaa scifiä. Näin nämä heti päässäni elokuvana. #osuuskumma #avaruusajanunelmia #saarahenriksson #kirjasuositus #novellikokoelma @henrikssonsaara
Mikko Toiviaisen Pimeä peili (Otava 2020) voisi olla erittäin mielenkiintoinen kirja. Sanon heti suoraan, ettei se kuitenkaan onnistu sellainen olemaan. Pimeä peili pyrkii jatkamaan kansantarinoiden ja urbaanilegendojen polulla. Se hyödyntää lähdemateriaalinaan Internetin kauhuilmiöitä – creepypastoja, sähköpostin kiertokirjeitä ja ylipäänsä elektronisen ympäristön lorea. Kaikki kokoelman 25 tarinaa liittyvät tavalla tai toisella nettiin, kännyköihin peleihin tai älylaitteisiin. Modernia lavastusta käytetään melko hyvin, vaikka monen kertomuksen rinnassa sykkii hyvin perinteinen kummitusjutun tai leirinuotiosäikyttelyn sydän. Koska Netflix tai Pokémon riivaa lapset, koska Facetimessa tai läppärin kamerassa näkyy kauhistuksia, koska pelimaailma limittyy tosielämään, oli kyseessä sitten tuore vr-kokemus tai vanha Atari-palikka. Toiviainen viittaa yhdentoista tekstin yhteydessä lähteeseen, yleensä creepypastaan, jota hän käyttää materiaalinaan. Muiden voi olettaa olevan täysin hänen omiaan. Suurin ongelma kaikesta mahdollisesti kiehtovasta huolimatta on, että yksikään tarina ei ole kovin hyvin kirjoitettu. Kaikki on pinnallista, yksityiskohdat tuntuvat päälle liimatuilta, eikä oikein yksikään juttu jaksa kehittyä kun kaikilla on niin kiire päästä lopun katkaisevaan "yllätykseen". Parhaiten kertomuksena onnistuu ehkä varsinainen päätöstarina "Etsitään tietoa vanhasta Atari-pelistä". Se malttaa rakentaa itseään, ja keskustelufoorumille tehtyjen postausten mudostama kerronta on melko toimiva. Usein tulokset ovat kuitenkin paljon vaatimattomampia – samaa sanoi myös enemmän kohdeyleisöä kai oleva 11-vuotias lukukaverini. Ehdottomasti kylmäävin teksti koko kirjassa on tekoälyn kirjoittamaksi väitetty, hyvin lyhyt teksti. AI on kirjoittanut "I killed him" -fraasin ympärille tylyn viestin ihmisen mitättömyydestä.
Tallinnasta pois : groteskia virolaista proosaa. Toimittaneet Raija Hämäläinen ja Hannu Oittinen. Absurdia 2003 1990-luvun ja 2000-luvun alun nuorten virolaiskirjailijoiden tekstejä. Kirjoittajat ovat yhtä lukuunottamatta syntyneet aikavälillä 1962-1979. Kirja 18 tekstiä ovat rosoisia, tummasävyisiä, kokeellisia. Niissä arkiset asiat muuttuvat unimaisemiksi, hourekuviksi, arjen mustaksi huumoriksi #tallinnastapois #tallinnastapoisgroteskiavirolaistaproosaa #lyhytproosaa #novellit #novellikokoelma #antologiat #kirjagramsuomi
Oma pääni ei tahdo pysyä perässä, kun huomaan 11-vuotiaani siirtyneen kirjamaussaan tukevasti nuortenosastolle. Vanhat suosikit tuntuvatkin yhtäkkiä lapsellisilta. Haikeaa, mutta näin se vain menee. Blackout (Otava 2022, suom. Outi Järvinen) on minulle tuttu lukiolaisten oppimateriaalista. Kyseessä on siis kuuden yhdysvaltalaiskirjailijan (Angie Thomas, Ashley Woodfolk, Dhonielle Clayton, Nic Stone, Nicolas Yoon ja Tiffany D. Jackson) yhteinen rakkausnovellikokoelma. Ainakin Suomessa Thomas on tunnetuin - olihan hänen romaaninsa Viha jonka kylvät hillitön hitti meilläkin. Punaisena lankana teoksessa on helleaallon aiheuttama sähkökatkos New Yorkissa. #blackout @otavankirjat #kirjagram #kirjagramsuomi #nuortenkirja #yksitoistavuotiaalle #novellikokoelma #angiethomas
Kevät. Konttori siirtyy terassille. Hetken näytti ihan hyvältä, paleli vain vähän. Nyt on yllä paidan lisäksi tuulitakki. Kädet ei tärise vielä, joten oikeitakin sanoja löytyy tarinaa jatkamaan. Viime kesänä kirjoittelin paljon ulkona. Ajatus katkeilee useammin, mutta jokin mukava juttunsa tässä on. Linnut laulaa vieressä , fasaani huutelee aidan takana. Vedenperkele etenee, mulla siintää sen osalta edessä pian merkkipaalu, josta lupaan hehkuttaa!
Huhtikuun #lukienläpivuosikymmenten kirjaksi valikoitui Tove Janssonin novellikokoelma Kevyt kantamus. Valinta oli sikäli helppo, koska se oli ainoa hyllystä löytynyt 80-luvulla ilmestynyt kirja. Koitan siis saada kylmetettyä mahdollisimman monta hyllynlämmittäjää tämän haasteen aikana. Tove-ihailuni on suurta ja kestänyt pitkään. Pidän Toven tekstien rauhoittavuudesta ja lohdullisuudesta. Siitä sellaisesta, että ympärillä ehkä tapahtuu kaikenlaista, mutta eikös tässä nyt vain katseltaisi kuinka mereltä nousee sumu. Erityisesti rakastan (muumien lisäksi) Haru, eräs saari -kirjaa. Joudun harmikseni toteamaan, että Kevyt kantamus ei ollut minulle täysosuma. En välttämättä kaipaa novelleilta tai kirjoilta yleisestikään kovin paljon tapahtumia tai toimintaa, mutta jonkinlainen koukku tulisi kuitenkin olla. Suurin osa Kevyen kantamuksen novelleista tuntui jotenkin tyhjiltä ja ontoilta. Novelleista "Kesälapsi" ja "Vieraassa kaupungissa" tekivät vaikutuksen, muut eivät juurikaan. Luulen, että hieman toisenlaisessa elämän- ja lukutilanteessa olisin voinut saada irti enemmän, mutta nyt kävi näin. Ja aivan yhtä vannoutunut Tove-fani olen edelleen. 🌍: Suomi Suom.: Oili Suominen #tovejansson #kevytkantamus #resamedlättbagage #wsoy #kirjagram #kirjagramsuomi #novellikokoelma #bookstagram #igreaders #read2024 #bookpic
Mariana Enriquez: Sängyssä tupakoimisen vaarat (suom. Sari Selander, 2024) ✨️ Tämä oli taattua Enriquezia eli hieno ja groteski novellikokoelma. Mukana on mustaa magiaa, spiritismiä, kummituksia, hautausmaita ja yhteiskuntakritiikkiä. Omat suosikkini olivat Teinien paluu (kadonneita ja kuolleiksi luultuja lapsia ja teinejä alkaa yhtäkkiä ilmestyä takaisin) ja Tekojärven neitsyt (kuvaus nuorten ihmissuhdekiemuroista, mustasukkaisuudesta ja kostosta). Oletko lukenut tätä tai muita Enriquezin kirjoja? ★★★★☆ Ps. Älä syö lukiessasi tätä
🇬🇧⬇️ Mariana Enríquez: Things We Lost in the Fire (Hogarth Press 2017, alkuteos 2016) ⭐⭐⭐⭐⭐ Kokoelma (kauhu)novelleja, jotka sijoittuvat nykypäivän Argentiinaan. Osassa oli mukana yliluonnollisia elementtejä, mutta itse tykkäsin enemmän niistä, jotka olivat vain, no, kauheita ilman mitään lisämausteita. Karmiva lukukokemus, mutta tykkäsin super paljon. Helmet-lukuhaaste 2024: 11. Kirjan kannessa tai nimessä on yksi neljästä elementistä (ilma, vesi, maa tai tuli) 🇬🇧🇬🇧🇬🇧🇬🇧 A collection of horror short stories set in modern day Argentina. Some of the short stories had super natural elements in them but I preferred the ones that were more realistic. Creepy but awesome reading experience. Popsugar 2024 Challenge: 40 A horror book by a BIPOC author #MyBookWorldTour: 7. Argentina #kirjagram #kirjagramsuomi #marjalukeeomastahyllystä #luettua #lukeminen #lukeminenkannattaaaina #novellikokoelma #kauhu #lukupiiri #helmethaaste2024 #luetut2024 #helmikuun2024luetut #bookstagram #iread #readabook #shortstories #horror #bookclub #read2024 #popsugarreadingchallenge2024 #popsugarreadingchallenge
Pimeälipas ja muita kertomuksia - Ursula K. Le Guin, Johanna Vainikainen-Uusitalo (kääntäjä) “Tämä kokoelma esittelee Le Guinin varhaista tuotantoa ajalta, jolloin hänen tunnetuimmat teoksensa olivat vasta muotoutumassa. Mukana on mm. kaksi suomeksi ennen julkaisematonta Maameri-tarinaa, Pimeyden vasemman käden maailmaan Talvi-planeetalle sijoittuva tarina sekä joukko muita kertomuksia, jotka ovat muodostuneet spekulatiivisen kirjallisuuden klassikoiksi. Tarinoiden yhteydessä olevat kirjailijan esipuheet valaisevat tarinoiden taustoja. Sisällys: Pimeälipas (Darkness Box, 1963) Päästösana (The Word of Unbinding, 1964) Nimien laki (The Rule of Names, 1964) Talven kuningas (Winter's King, 1969) Yhdeksän henkeä (Nine Lives, 1969) Verkkaan, valtakuntia laajemmaksi (Vaster Than Empires and More Slow, 1971) Aliset tähdet (The Stars Below, 1973) Tien suunta (Direction of the Road, 1974) Jotka Omelasista poistuvat (The Ones Who Walk Away from Omelas, 1973) – Hugo-palkinto 1974” 📦 Mahtavan monipuolinen kokoelma Le Guinin esseitä. Kaikissa oli oma sävynsä ja oma sanomansa. Pidin erityisesti jokaisen esseen alussa olevasta esipuheista. Niiden kautta tarinat saivat ihan erilaista syvyyttä. Ja ne lisäsivät vanhoihin lukukokemuksiin uusia sävyjä. Erityisesti pidin näistä esseistä: Tien suunta (Direction of the Road, 1974), Jotka Omelasista poistuvat (The Ones Who Walk Away from Omelas, 1973), Verkkaan, valtakuntia laajemmaksi (Vaster Than Empires and More Slow, 1971), Nimien laki (The Rule of Names, 1964) #Luontosivuillavol3 taivas #Queerlukuhaaste2024 spefi ▪️ Kirjaston kirja Info: Kirjava 2005 Nidottu 179 sivua #pimeälipas #ursulakleguin #shortstories #novellikokoelma #kirjastonkirja #libraryloan #kirjagram #bookstagram
#joellehtonen #kuolleetomenapuut #sks #suomalaisenkirjallisuudenseura #1918 #novellikokoelma #kirjat #kirjagram #kirjagramsuomi #bookworm #books #bookstagramsuomi #bookstagram #kirjasto #lukeminenkannattaaaina #lukeminen #reading #library #bibliotek #bok #läsning #klassikko #classics
Kattelin aamusta mun biisejä läpi ja pysähdyin lukemaan joitakin sanoituksia. On jännä, miten omista sanoituksista tulee usein jotain sellaista, joka löytyy keikalla soiton tavoin lihasmuistista. Jos yrittää pysähtyä ja keskittyä sanoihin, hukkuu ja unohtuu ne helposti. Kuvan biisi on julkaistu viime kesänä. Sen tarina on mulle tärkeä, siinä noustaan vastarintaan omaa ajatusta vastaan. Kumotaan epäilystä siitä, että on riittämätön, eikä kannata yrittää. Jokaisessa meissä asuu peto, joka oikein valjastettuna pystyy mihin vaan, onneksi myös hyviin ja eteenpäin vieviin asioihin. Tän kipaleen soitan illalla. Perinteen mukaisesti meinaa kevyttä flunssaa (tai allergiaa) puskea päälle, mutta ainakaan tällä hetkellä se ei menoa haittaa. Nyt imuri laulamaan, kevät on saanut villakoirat riehaantumaan!
Kevään keikat alkaa kolkutella ovia. Lauantaina 27.4. soitan Jyväskylässä Alakulttuuritalo Kramsussa klo 19.00. En oo vielä tuuminut keikkasettiä tai harjoitellut keikkaa varten. Tuumin, että huomenna ehtii. Kun on treenikämppä kotona, on aivan liian helppoa siirtää harjoittelua aina hiukan myöhemmäksi, kaikkea muuta tekemistä löytyy kyllä korvikkeeksi. Oon kirjoitellut kovasti, se vie kaistaa päästä nyt aikalailla. Tuumin uusien biisien soittamista. Hyvä resepti koostuu usein sopivasta sekoituksesta, joten uusia biisejä on hyvä tasapainottaa vanhemmilla lauluilla. Katsoin hetki sitten mun biisilistaa. Se pitää sisällään 55 kappaletta. Se on aika iso määrä ottaen huomioon, että niistä valtaosa jää aina keikkasettien ulkopuolelle. Olisikin jännä haaste rakentaa joku keikka vain niiden biisien varaan, joita en oo koskaan livenä soittanut. Jännä ajatus, joka toteutuu ehkä joskus, mutta ei kuitenkaan vielä ylihuomenna. Mutta ylihuomenna siis soitellaan! Olis mainiota, jos tuut paikalle! Sisäänpääsy ei maksa ja mukana menossa on mainiot @tahratofficial ja @nymfiparakiitti Kuva: @sinijapete
🚬Sängyssä tupakoimisen vaarat🚬 Mariana Enriquez (2009) 231 s. Suomennos Sari Selander (2024) Ah, Enriquezin novellit ovat upeita.💎 Mitä liekit meiltä veivät vei sydämeni ja Yö kuuluu meille oli intensiivinen kokemus, joten en malttanut odottaa saavani Sängyssä tupakoimisen vaarat luettavakseni.📖 Kuten The Timesin lainaus takakannessa lupaa: "Nämä kaksitoista tarinaa tuntuvat järkyttävän eläviltä, tummasävyisen huvittavilta ja syvästi häiritseviltä."👍🏼 Enriquez saa lukijan uppoamaan maagiseen realisimiin Argentiinan🇦🇷 kaduilla. Novelleiden kantavina teemoina ovat yhteiskunnalliset ongelmat, kuten syrjäytyminen, luokkaerot ja mielenterveys — lisää vain aaveet ja novelli on valmis.😉 Pidin!🎉 "Kumpikaan heistä, ei La Señora sen enempää kuin Marielakaan lähtenyt hänen peräänsä ja Josefin juoksi sen mitä pystyi, mutta kaivon luokse päästyään kosteat kädet luistivat sen reunalla, jalat jäykistyivät eikä hän päässyt kiipeämään laidan yli, ei millään pystynyt, ja hän ehti nähdä pikaisesti kasvonsa veden pinnalla ennen kuin romahti heinikkoon itkien ja raskaasti puuskuttaen, koska hyppääminen pelotti häntä niin kamalasti." #marianaenriquez #sängyssätupakoinimisenvaarat #wsoy #bookstagrammmer #kirjasuositus #kirjagram #kirjagramsuomi #kirjavin #kirjavinkki #lukuvinkki #booksofig #boknörd #literaturelovers #kirjainsta #kirjakuva #kirjat #instabook #igreads #bookishphoto #bookpic #bookishaesthetics #lukeminenkannattaaaina #novellikokoelma #novellit #lukemallamaailmanympäri
Jhumpa Lahiri - Tämä siunattu koti 🥻🪷🥘 Tämä siunattu koti oli ensimmäinen kosketukseni Jhumpa Lahirin kirjallisuuteen. Novellikokoelma on yhdeksän novellin kudelma, joista jokainen käsittelee jollain tapaa intialaisuutta, Intiassa asuvien tai sieltä pois muuttaneiden ihmisten elämää, perinteitä, kokemuksia ollessaan kaukana kotoa. Novellien päähahmoiksi on valikoitu tavallisia vaatimattomia ihmisiä ja pieniä arkisia hetkiä, joihin kuiten sisältyy suuriakin jännitteitä ja tunteita. Pidin kovasti siitä, miten jokainen novelli alkoi ensin etäisenä ja kasvatti lopulta tunnelman, jossa halusin olla ja kuulla lisää. Miltei jokaisessa novellissa oli lopulta seikka, joka sai sen viipymään mielessäni lukemisen jälkeen herättäen paljon ajatuksia. Pidin pienistä yksityiskohdista ja intialaisen kulttuurin tuntumasta, ruuan mauista, tuoksuista ja asioista, joita opin lisää Intiasta. Pienet kohtaamiset kasvoivat kirjassa hetkeksi elämänkokoisiksi. Lahiri kuvaa novelleissaan monenlaisia tunteita ja kokemuksia, joihin on helppo samaistua; kaipuuta kotiin, intohimoa, rakkauden loppua, tai muukalaisuutta omassa perheessä. Suosittelen tämän lukemista! #jhumpalahiri #tämäsiunattukoti #intia #femalewriters #books #shortstories #novellikokoelma #kirjaarvostelu #kirjagram #kirjagramsuomi #bookstagramsuomi #bookstagram
kirja-arvostelua pukkaa taas ✌️ ⭐⭐⭐⭐ Kirja: Olis niin kiva ja muita kirjoituksia Kirjailija: Anna-Leena Härkönen Kustantaja: Otava @otavankirjat Vuosi 2021 Sivumäärä: 141 Kategoria: Novellit, huumori, elämänohje Edellinen kirja jonka luin Härköseltä "Kissapsykoosi" oli niin hyvä että mietin miksen ole aikasemmin lukenut hänen kirjojaan juuri. Nämä novellit on kokoelma aikaisemmin julkaistuja apu-lehdessä. Korona toistuu tässäkin mutta se on ollut ajankohtaisena. Siitä miinus omasta puolestani, muuten erittäin hauska ja mielenkiintoinen kirja taas. Tästä kirjasta saa myös hyviä elämänohjeita, itse aion ainakin yhden ottaa käyttöön ✌️🤣 liian lyhyitä nämä novellit, mutta aion lukea näitä vielä useamman. Ehkä voisin lukea jopa sen Häräntappoaseen ja monia muita. Anna-Leena Härkönen on kirjailija, näyttelijä ja käsikirjoittaja. Hän tuli tunnetuksi esikoisromaanillaan Häräntappoase vuonna 1984. Itselle hän tuli kuitenkin tutuksi ekan kerran metsoloista joka on kyllä yllättävää. Suosittelen ehdottomasti 👍👏 #kirjagram #kirjagrammaaja #kirjagramsuomi #kirjagrammaajat #kirjagramvinkki #kirjavinkit #kirjailijantyö #kirjallisuus #kirjaarvostelu #esikoisromaani #novellikokoelma #novellit #annaleenahärkönen #suosittelen #suositus #keminkirjasto #kemilukee #otavankirjat #otavakustannus #otava
Mariana Enriquez: Mitä liekit meiltä veivät 🔥 Lukupiirissä luimme viimeisimpänä kirjana Mariana Enriquezin Mitä liekit meiltä veivät. Se on myös tämän kuun ainoa luettua kirja tähän mennessä. 🫣 Mitä liekit meiltä veivät oli perinteiseen tapaan kunnon genrenvaihto edellisestä kirjasta, ja on kyllä parasta, että lukupiirin kautta päätyy lukemaan paljon sellaisia kirjoja, joihin ei muuten tulisi luettua. Mitä liekit meiltä veivät on kokoelma argentiinalaisen Enriquezin kirjoittamia kauhu- ja goottilaisvaikutteisia novelleja. Novellit ammentavat argentiinalaisesta historiasta, taikauskosta ja politiikasta, ja niiden tarinat ovat brutaaleja ja häiritseviä, liikkuen toden ja maagisen realismin rajoilla. Enriquezin novellikokoelma on paikoin pahaa oloa aiheuttava, kertomukset ovat väkivaltaisia ja rujoja, mutta yhtä lailla yhteiskunnallisesti kantaa ottavia. Vähän yllättäenkin kirja on kokonaisuutena todella vahva, mikään yksittäinen novelli ei jäänyt mieleen toisia heikompana, jota voi ainakin oman kokemukseni perusteella pitää poikkeuksellisena. Novellin näkökulmahenkilöt ovat yhtä lukuunottamatta naisia, ja kirjassa on muutenkin feministinen ote. En lue kauhua, mutta tämä kokoelma toimi itselleni hyvin. Se toi jännästi mieleeni Johanna Sinisalon Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä kertomuksia, vaikka toki Enriquezin tarinat olivat vähemmän fantasiaan nojaavia. Kaikkinensa hurja lukukokemus! Suosittelen lukemaan myös jälkisanat, jotka täydentävät lukijan ymmärrystä kirjan tarinoiden kontekstista. Mulla on lainassa myös Enriquezin romaani Yö kuuluu meille, mutta sen tiiliskiven taltuttaminen voi olla työn takana. #mitäliekitmeiltäveivät #marianaenriquez #novellikokoelma #novellit #argentiinalainenkirjallisuus #maaginenrealismi #gothicnovels #goottilainenkirjallisuus #eteläamerikkalainenkirjallisuus #kirjagram
Salaperäisiä tarinoita Toimittanut: Satu Leisko Selkokielisiä novelleja nuorille. Hahmoina on yliluonnollisia olentoja suomalaisesta kansanperinteestä mm. tonttu, aave ja haltija. Kirjoittajina mm. J.S. Meresmaa, Anne Leinonen sekä Satu Leisko. Novellikokoelma on kunnianosoitus vuonna 1947 ilmestyneelle tarinakokoelmalle Myytillisiä tarinoita. Varsin mukava lisä selkokirjojen joukkoon. #salaperäisiätarinoita #satuleisko #selkokirjallisuus #selkokirja #nuortenkirjallisuus #novellikokoelma #kirjallisuus #kirjat #kirjagram #kirjagramsuomi
Metsien mies keikkailee! Hiljaisen kauden jälkeen pääsee taas ihmisten ilmoille ❤️
E53: arinze ifeakandu: god's children are little broken things taas kerran sai lukiessa potea harmistusta kaikesta suomentamatta jäävästä. oon viime vuosina lukenut jonkin verran nigerialaista queer-kirjallisuutta ja aina jaksanut ihmetellä, mikseivät suomalaiset kustantamot tunnu tarttuvan kuin emeziin, vaikka monet muutkin tyypit kirjoittavat huikeita juttuja englanniksi ja englanninkielisille markkinoille. englanninkielistä timanttia on tämä ifeakandunkin kokoelma. kirjassa on yhdeksän tarinaa, jotka kaikki kertovat miehiä rakastavista miehistä ja muodostavat hallitussa samankaltaisuudessaan saumattoman kokonaisuuden. novellit puuroutuvat päässä yhdeksi verkostoksi, jossa eri tekstien hahmojen voi kuvitella ohittavan toisensa kadulla kuitenkaan tervehtimättä tai tunnistamatta, koska moni päätyy turvallisuussyistä pysymään piilossa. homofobian ja väkivallan uhan vuoksi kokoelman yleistunnelma on surumielinen ja painostava, mutta toisaalta hahmot eivät suostu typistymään pelkiksi uhreiksi (silloinkaan, kun heille tapahtuu kamalia asioita tai he konkreettisesti joutuvat viharikosten kohteiksi). vähäeleinen kerronta esittää rinnakkain pohjakosketukset ja katkeransuloisen onnen hetket ja näyttää, minkä vuoksi ihmiset uskaltavat olla itselleen rehellisiä myös ahdasmielisissä ja vaarallisissa ympäristöissä. tai miksi monen on pakko olla, oikeastaan. monessa tarinassa toistuu sydäntäsärkevä jako kahteen ihmistyyppiin: on niitä, jotka voivat rikkoa itseään mutta pysyä turvassa menemällä kaappiin, ja niitä, jotka ovat aina ja kaikkialla liian näkyviä, liian naisellisia, liian jotain, liian queereja. jostain syystä mun luentani painottaa aina jälkimmäisiä, jos mahdollista, mutta novelleissa ei missään nimessä myöskään tuomita niitä, jotka päättävät piiloutua – onhan kyse psykologisesti äärimmäisen vahingollisesta selviytymiskeinosta, jollaiseen tuskin kukaan tahtomalla tahtoo turvautua. ifeakandun lyhyissä novelleissa loihtimat henkilökuvat esittelevät näitä erilaisia todellisuuksia, avoimia ja suljettuja, hienosti ja kovin luontevasti. mitään ei ole liikaa. lukekaa, jos englanti sujuu! voi kunpa tämä(kin) käännettäisiin.
Latinalaisen Amerikan kuumimman kulttikirjailijan novellikokoelma tanssii kepein askelin yhteiskunnallisen kirjallisuuden ja kauhun rajavyöhykkeellä. 😱 Tarinoissa uhrataan pahoille pyhimyksille, kiihotutaan sydänten sykkeestä, palvotaan rokkareita (kirjaimellisesti!), puhutaan sotilasjuntan murhaamille spiritismilaudan avulla. Buenos Airesin katujen svengi yhdistyy pohjoisargentiinalaiseen mustaan magiaan ja maan väkivaltaiseen poliittiseen historiaan, poppiin, hulluuteen ja verentahrimaan glitteriin... Mariana Enriquezin kirjan on suomentanut Sari Selander. #kijrafi #marianaenriquez #sängyssätupakoimisenvaarat #käännettykauno #novellikokoelma #novellit #kauhu
Lynne Tillman : Weird F/cks (1989/2021, Peninsula Press) 🐚🐚🐚 // ”We make love and once it’s over I feel relieved, like having gone to the dentist and just having one cavity.” Miten upea pieni kirja! Lynne Tillman on amerikkalainen kirjoittaja, ja Weird F/cks on hänen upea pienoisnovellikokoelmamainen teoksensa kasarin lopulta. Kirja on nimensä mukaan teos oudoista panoista, ihmisistä, kohtaamisesta, kohtaamattomuudesta ja s/ksistä (hitto nää IG:n sensuurin vaatimat kirjoitusmuodot on kyl älyttömiä. Mutta ei mennä siihen nyt.) Weird F/cks on tarkka, suora ja ihanan nenäkäs 13 lyhyen tekstin kokoelma päähenkilön kohtaamista miehistä sekä ympäri Eurooppaa että New Yorkissa. Tillman kehystää henkilöidensä väliset suhteet ytimekkäästi kiinni paikkaan, mutta oikeastaan kaikki muu jää lukijan itsensä pääteltäväksi. Tillman näyttää, muttei selitä, osoittaa käytöksen, reaktioiden sekä yksityiskohtien näyttämisen kautta suurempia kokonaisuuksia mitä ensisilmäyksellä ajattelisi. Tillmannin kieli on lakonisen toteavaa, ja silti (vai juuri siksi?) lempeän ilkikurinen, tuhottoman feministinen ja s/ksuaalisessa vapaudessaan tavallaan vielä nykyäänkin aikaansa edellä. #lukienläpivuosikymmenten
34/2024 Hurtalta kauhu- ja mysteerikokoelma isolla koolla. Kaksitoista tarinaa, alan eri lehdissä vuosien varrelta ilmestyneitä. En ollut ekaa kertaa Hurtan enkä edes tämän kokoelman kimpussa ja edelleen nousee hattu päästä! Todellakin Tykkäsin ! 200 sivuinen tiivis paketti on vuodelta 2010 ja kokonaisuuden kruunaa erittäin hyvin aiheisiin sopiva kansikuva, joka on 1920 luvun koulutaulu saksasta. ”Wo ist die Dame, oder ist da keinen?” #borishurtta #noidannahka #turbator #kokoelma #2010book #horrorbook #adventurebook #mysterybook #novellikokoelma #käferleben
Yhteiskunnallista kauhua Buenos Airesin kaduilta. 🏙️🩸🚬💋 // Kirja pyydetty arvostelukappaleena @wsoykirjat , kiitos teille! 🩵 Mariana Enríquezin Sängyssä tupakoimisen vaarat sisältää kaksitoista novellia, joissa muun muassa uhrataan pahoille hengille, kiihotutaan sydämen sykkeestä, palvotaan rock-tähtiä ja puhutaan sotilasjuntan murhaamille spiritismilaudan avulla. Mulla on ollut välillä vähän haasteita lukea novellikokoelmia, ja tällä kertaa ajattelin lukea yhden novellin kerralla, joskin se meni vähän mönkään Enríquezin addiktoivan kirjoitustyylin vuoksi. Enríquezin häiritsevän lumoavissa tarinoissa yhdistyy hienosti yliluonnollisten asioiden lisäksi yhteiskunnallisuus (maan väkivaltainen poliittinen historia, naisten kohtalot, ihmiskauppa ja mielenterveys). Novellien näyttämönä toimii lähinnä urbaani ympäristö, jota Enríquez osaa kuvailla taitavan eläväisesti. Ajatuksia muutamista novelleista: Lähdekaivo-novelliin oli luotu realistisen vahvasti tuntuva mielenterveyden kuvaus, jonka juuret kumpuavat jostain yliluonnollisesta. Aloittaessani Näkötornia, en ollut varma tulisinko siitä pitämään, mutta rakastin lopulta ideaa ja asetelmaa. Liha oli riemukas ja aiheutti wow-efektin. Viimeinen novelli, Silloin kun puhumme vainajien kanssa, puolestaan oli kiitettävä tapa lopettaa kokoelma. Kirjan on kääntänyt Sari Selander.
Marko Järvikallas: Saattue. 2024. Siltala Järvikallas on mielestäni nykynovellin kuningas. Novellin mitta ja luonne tuntuu luonnistuvan Järvikallakselle kuin itsestään (vaikka veikkaan, että on näidenkin eteen tehty töitä :-). Niin tai näin,on vaivatonta lukea tarkkaan havainnoidut tiukat,riittävän huokoiset, yllätyksellisesti aukeavat ja tavallisuudessaan epätavalliset kohtaamiset,jokamiehen elämän absurdiudet,toinen toistaan seuraavat oudot mutta mahdolliset tapahtumaketjut,jotka jättävät lukijan (minut ainakin) ihailun ja yllätyksellisyyden havinaan. Järvikallas taitaa draaman,sen suvannot ja käänteet ja pakko ihailla kirjoitettua dialogia,kuin todellisuudesta irroitettua,totta,kuin lyhytelokuvaa, joka seuraa simultaanisti lukemista. Rakastin näitä. Ja jos vaikka trilogian (en tiennyt, että tämä novellikokoelmasarja on trilogia, mutta sellainen se taitaa olla)toisessa osassa oli todellisuudesta irtoavia osasia, Saattueessa ei niitä ole. Tai no, novellien upean moniulotteisille ja jännitteisille henkiöhahmoille sattuu asioita,joita ilman Järvikallaksen mielikuvitusta ei uskoisi tulevan eteen, mutta kun tapahtumia ja novellin kulkua seuraa,ne tuntuvat miltei ymmärrettäviltä,todellisilta.Elämältä outoinen koukeroineen ja Järvikallas masteroi puhumattomat sanat,perhesuhteiden jännitteet ja silmiinpistävästi yhtä upeasti niin naisoletettujen kuin miesoletettujenkin tunteet. Ja aisteissa riittää! Järvikallas kuvaa novelleissaan (aivan miltei liiankin) todentuntuisesti mädän,löyhkän,kuoleman eri hajut. On kuolleita eläimiä,lihan syöntiä ja sen ällöttävyyttä, luontaantyöntävyyttä.Irvokkuuttakin.Lemua riittää teemaksi asti. Toinen tematiikka, johon Järvikallas upottautuu on uskonto,uskonnollisuus,kuolema ja jumalasuhde. Ikonit. Mitään Järvikallas ei liikuttele ennalta-arvattavasti tai tunkkaisesti vaan kirjoittaa älykkäästi unohtamatta absurdiutta, joka myös tähän teemaan liittyy(voi liittyä). Lisäksi Alpo Ruuth - Järvikallaksen edeltäjä ainoalla novellikokoelmallaan Naisten vuonna (1975). (Lisää kommenteissa!) #markojärvikalla #saattue #kirjoittajagram #kirjagram @siltalakustannus @markojarvikallas #novellikokoelma #curatedbyanda #upea #alporuuth
Marko Järvikallas Saattue Siltala, 2024 Järvikallaksen edelliset novellit ovat painuneet lukuelämyksinä mieleeni ja niin painuu tämä uusinkin kokoelma. Arkisen havainnon alla piilee tummissa vesissä jotain suurta ja painavaa. ”Rento, riittävän uskalias, ylinopeuksiin mukautuva ajotapa on turvallisempi kuin jähmeä, ennakoiva jurnuttaminen.” Novellien ihmiset ovat tyytymättömiä tietämättä aina itsekään, mikä elämässä on vikana. On erottu, vieraannuttu läheisistä tai ylipäänsä muista ihmisistä. Halutaan kuitenkin muutosta, mitä tahansa: ihan mitä tahansa. Etsitään helpotusta pienistä rikoksista, absurdeista äkkikäännöksistä, ennakoimattomista ihmissuhteista, enkeleistä tai ikoneista. Kertomuksissa on usein läsnä väkivallan uhka ja kuoleman läheisyys. Yksi novelli, ”Kuoleman kohtaamisia” koostuu pienistä, nimensä mukaisista, luonnoksen omaisista kuvauksista. Ajattelinkin, että useammassa novellissa vilahtava raato on hyvin symbolinen. Ihmisten pimeät puolet ovat piilossa lopulta hyvin ohuen kuoren alla. Toisilla ne ovat enemmän elossa kuin toisilla. Novellit eivät kuitenkaan ole dekkareita, vaikka niistä löytyy lukemaan pakottavaa jännitettä. Mutta lukija ei voi yhtään arvata, mitä seuraavaksi tapahtuu. En kokenut kertomuksia synkiksi. Ehkä se johtui kielestä, joka on hiottua, kaunista ja selkeää. ”Mikko seisoo kenkäkaupan suuren ikkunan edessä. Näytille on aseteltu kenkiä erityyppisille ihmisille. Ihmiset viestivät kuolleiden eläinten nahasta valmistetuilla jalkineilla toisilleen.” Lukijalle jää pohdittavaa ja oivallettavaa – myös avoimista lopuista. #markojärvikallas #saattue #siltalakustannus #novellikokoelma #kirjagramsuomi
Kertomuksia Odessasta ja sodasta. 💛 Babelia pidetään sekä Tšehovin perillisenä että venäläisen kirjallisuuden ensimmäisenä modernistina, yhtenä koko 1900-luvun verrattomimpia, riemastuttavimpia, riipaisevimpia kertojia. Moldovankassa kerrotut tarinat omalaatuisista gangstereista heräävät eloon Odessalaisten novelleissa tavalla, joka tuntuu muodostavan suoran jatkumon nykyaikaisiin mafiaelokuviin. Toisaalta Babelin omaan lapsuuteen sijoittuvat kertomukset kuvaavat keskiluokkaisen juutalaispojan kasvua uusien mahdollisuuksien ja kasvavan antisemitismin ristiaallokossa. Isaak Babelin kirjan on suomentanut Esa Adrian. #kirjafi #isaakbabel #odessalaisiajamuitanovelleja #keltainenkirjasto #novellikokoelma #novelleja #lokakuunvallankumous
Rainbow Rowell: Scattered Showers: Stories ⭐⭐⭐ “Rainbow Rowell has won fans all over the world by writing about love and life in a way that feels true. In her first collection, she gives us nine beautifully crafted love stories. Girl meets boy camping outside a movie theater. Best friends debate the merits of high school dances. A prince romances a troll. A girl romances an imaginary boy. And Simon Snow himself returns for a holiday adventure. It’s a feast of irresistible characters, hilarious dialogue, and masterful storytelling—in short, everything you’d expect from a Rainbow Rowell book.” 🌈🌈🌈 Todella sekalainen seurakunta hyviä ja ei-niin-hyviä tarinoita. Tässä oli ihan saakelin ärsyttävä koronatarina, mua alkaa tässä kohtaa kyllästyttää kyseisestä aiheesta lukeminen, etenkään fiktiiviset tekstit ei mene alas enää. Jotkut tarinat olivat vaisuja, toiset ärsyttäviä (mutta tuon koronajutun lisäksi en muista, mikä muu oli ärsyttävää). Toisaalta tässä oli pari kivaa tarinaa, ja luin kirjan tietysti Simon Snow -stoorin takia, ja se olikin oikein söpö. #scatteredshowers #rainbowrowell #kirjat #kirjagram #novellikokoelma #kirjagramsuomi #lukeminen #kirjainsta #kirjagrammaajat
5.4. julkaistaan mun uusin single 'Polku'. Tämäkin kipale tulee kuulolle kahden version voimin. Pelkistetty mies ja kitara -versio edustaa sitä, millaisena biisin voi kuulla keikoilla. Yritän pitää julkaisutahdin melko aktiivisena, uusi julkaisu muutaman kuukauden välein olis nyt ajatuksena. Se on kohtuu kiivas tempo, mutta itselle se tuntuu sopivalta. Tällä tavalla mulla on koko ajan joku projekti kesken ja se on mulle hyvä olotila. Tuumin tässä myös, että josko saisi kasaan EP:n verran rakkauslauluja. Nämä laulut eivät ehkä täytä sitä perinteisintä käsitystä rakkauslauluista, monissa mun lauluissa asiat tuppaa nyrjähtämään hiukkasen. Tän vuoro voisi olla loppukesästä. Musiikin teko tuntuu juuri nyt hyvältä ja innostavalta ja siks oottelenkin malttamattomana, että saatte tuon uusimman tulokkaan kuultavaksi. Kevättä, hyvät ihmiset ❤️
Kirjailija Anna-Leena Härkönen paljastaa suuttuvansa helposti, jos joku on tyly häntä tai jotakuta muuta kohtaan. 😠 "En tahdo päästä millään siitä yli. Jos joku esimerkiksi simputtaa tarjoilijaa jossain, suutun kerta kaikkiaan", Anna-Leena Härkönen kertoo. 👉️ Lue haastattelu kokonaisuudessaan biosta. ✍️ Aino Mielo 📸 Tommi Tuomi #AnneLeenaHärkönen #kirja #kirjailija #kirjallisuus #näyttelijä #nainen #naiseus #feminismi #keskiikä #ikääntyminen #Kissapsykoosi #novellikokoelma #essee #kolumni #kolumnit #miellyttäminen #ystävällisyys #vittuilu #huumori #nauru #hauska @otavankirjat
Bram Stoker: Draculan vieras ja muita kauhukertomuksia (Dracula's Guest and Other Weird Stories 1914, suom. Inkeri Koskinen, kuvan painos vuodelta 2024) ✨️ Toisin kuin nimestä voisi päätellä, Draculan vieras ei ole Draculan jatko-osa vaan Stokerin postuumisti julkaistu novellikokoelma. Nimikertomus Draculan vieras oli alunperin osa Draculaa, mutta se jätettiin lopullisesta romaanista pois. Tarinat ovat täynnä kaikkea goottilaiseen kauhuromantiikkaan sopivaa: yliluonnollisia olentoja, kirottuja rakennuksia, pyörtyileviä kauniita naisia, vankityrmiä ja hyväuskoisia ja tyhmänrohkeita päähenkilöitä. Oma suosikkini oli Tuomarin talo (The Judge's House), jossa nuori opiskelija vuokraa edesmenneen huonomaineisen tuomarin talon saadaksen lukurauhaa. Kuten arvata saattaa, hän ei saa lukurauhaa. 🤭 Suosittelen tätä lämpimästi goottilaisesta kauhusta pitäville. ★★★★☆
Luettua: En liene ainoa, joka Veikko Huovista lukiessaan kokee olevansa oikeastaan aikamoinen metsien mies itsekin. Niin elävä ja innostunut on hänen tapansa kuvata suomalaista luontoa ja etenkin ihmisen osaa sen keskellä. Hänen eräkuvaustensa äärellä minäkin, joka en ole syönyt lihaa kymmeneen vuoteen enkä kosknut mihinkään Super Soakeria kummempaan aseeseen, olen melkein valmis lähtemään metsoja kiikaroimaan. Pylkkäs-Konsta mehtäämässä ja muita erätarinoita (1975) kokoaa yhteen Huovisen monenlaisia metsästysaiheisia lyhyttekstejä. Osa on ehtaa fiktiota, kuten Huovisen ensimmäinen julkaista kertomus "Joulukuusi ja teeret" vuodelta 1947 tai Havukka-ahon ajattelijasta yli jäänyt katkelma Konsta Pylkkösestä. Lisäksi on rehellisiä muistelmia autiotuvista, ensimmäisisistä metsästyskoirasta ja aseesta, kala- ja linnustusretkistä... Kolmannen ryhmän muodostavat pakinaimaiset tekstit, joissa Huoviseen liitetty satiirisuus tulee selvimmin ilmi. Niissä irvailun kohde on tavallisesti kapunkilainen metsästäjä, jolle koko homma on lähinnä aseiden ostelua ja poseerausta. Pylkkäs-konsta mehtäämässä sisältää siis tekstejä koko Huovisen siihenastiselta uralta, lähes kolmenkymmenen vuoden ajalta. Hämmästyttävän yhtenäisenä hänen tyylinsä on sinä aikana pysynytkin. Siihen toki varmasti vaikuttaa aihe: erätekstien parissa Huoviselle tyypillinen iva saattaa kadota kokonaan, ja sen korvaa luontoa nöyränä arvostava ja sitä herkästi kuvaava kaunomieli. Tätä puolta tukee kirjan kuvitus, Hannu Tainan tyylikkäät piirrokset. Kuitenkin on sanottava, että onneksi omasta kappaleestani puuttuu kokonaan kansipaperi, sillä kuusesta hyppäävän Konstan sijasta sen alta paljastuva vähäeleinen kansi on niin paljon tyylikkäämpi. Kokoelmasta ilmestyi muutamaa vuotta päivitetty laitos, joka sisältää myös joukon uusia aiheeseen liittyviä tarinoita.
Posted @withregram • @siirienoranta Innostuin niin paljon kun kuulin, että tällainen romanttinen novellikokoelma on tulossa, ja tämähän olikin ihanaa luettavaa! Mulle kävi sellainen outo juttu, että yhä uudestaan unohdin, että kyseessä on spefi-kokoelma. Tiedän, melko pöljää kun kyseessä on kuitenkin Osuuskumman kirja 😆 Mutta tämä johti siihen että pääsin kerta toisensa jälkeen hämmästymään ja ihastumaan, kun tarinoihin ilmestyikin spefi-elementtejä ”ihan yllättäen” 😅Hajamielisyydestä on joskus suurta iloa! Sydänten salongissa viehätti mielikuvituksellisuus, estetiikka, seikkailut ja hyvän mielen rakkaustarinat, ja kuumiinkin tunnelmiin päästiin. Suosittelen! 😍💞 #osuuskumma #sydäntensalonki #satenkaarispefi #fantasiakirjallisuus #kotimainenkirjallisuus #novellikokoelma #sateenkaarikirjat
Innostuin niin paljon kun kuulin, että tällainen romanttinen novellikokoelma on tulossa, ja tämähän olikin ihanaa luettavaa! Mulle kävi sellainen outo juttu, että yhä uudestaan unohdin, että kyseessä on spefi-kokoelma. Tiedän, melko pöljää kun kyseessä on kuitenkin Osuuskumman kirja 😆 Mutta tämä johti siihen että pääsin kerta toisensa jälkeen hämmästymään ja ihastumaan, kun tarinoihin ilmestyikin spefi-elementtejä ”ihan yllättäen” 😅Hajamielisyydestä on joskus suurta iloa! Sydänten salongissa viehätti mielikuvituksellisuus, estetiikka, seikkailut ja hyvän mielen rakkaustarinat, ja kuumiinkin tunnelmiin päästiin. Suosittelen! 😍💞 #osuuskumma #sydäntensalonki #satenkaarispefi #fantasiakirjallisuus #kotimainenkirjallisuus #novellikokoelma #sateenkaarikirjat
"I shove my teeth into my breast pocket and push the worry away like I always do." - Behind Colin's Eyes, Shane Hawk. A good thing about short story collections is that you don't have to read them all at once. At the moment I am halfway through 'Never Whistle at Night' (which first of all is a great title) and have read 13 out of 26 stories. At first I thought that 400 pages seems kind of a long for an anthology but I've completely changed my mind. I'm having a great time making notes of my favourite authors so far. I'm planning on checking that list out throughly afterwards. Written by indigenous authors, this book offers myths, horror and magical realism. So its genre is right up my alley. Of course, there always tends to be a story or two that personally doesn't quite hit the mark. There just hasn't been many this time. I would feel comfortable recommending this already. #kirjagram #bookstagram #reading #lukeminen #books #kirjat #neverwhistleatnight #shortstories #shortstorycollection #novellikokoelma #novelli #novella #indigenousauthors #horrorbooks #bookphoto #ebook #darkfiction #shanehawk #mathildazeller #rebeccaroanhorse #conleylyons #marcierrendon #nickmedina #phoenixboudreau #cheriedimaline #brandonhobson #dhtrujillo #norrisblack #tiffanymorris #kellijoford
Aina ei jaksa keskittyä kokonaiseen, pitkään romaaniin. Silloin voi tarttua novellikokoelmaan ja lukea vaikka yhden novellin päivässä - tai viikossa! 🤭 Tapani Baggen uutuusteos Julma rakkaus (Aviador 2024) sisältää tarinoita ryöstöstä, tatuoinnin ottamisesta, vankilalomasta, bändin perustamisesta ja ihanan kamalasta ensirakkaudesta. ✨ Mitä sä olet lukenut tänä viikonloppuna? /Marika #lukeminenkannattaaaina #novellikokoelma #julmarakkaus #kirjavinkki
Jos olen täysin rehellinen, somesta on tullut minullekin energiasyöppö, joka on jo ehtinyt rapauttaa keskittymiskykyä. Näin tuntuu tapahtuvan erityisesti kotona. Kuvio on mietityttänyt minua melko paljon, koska sekä lukeminen että kirjoittaminen vaatii pysähtymistä tarinan äärelle. Kun kirjoittaminen ei ole onnistunut kotona, tai se on ollut vähintäänkin hyvin nihkeää, olen kirjoittanut missä tahansa muualla. Viime vuonna parhaimmat paikat olivat: 🚂 Juna. Yksi parhaimpia paikkoja, imho. 📚 Kirjasto. Junan rinnalla oikein oivallinen. ✈ Lentokenttä. Muistivihkon sivut täyttyivät! 🏡 Mökki ja laituri. Muistivihko on täyttynyt täälläkin. 🛏 Hotellit. Tarinat etenivät harppauksin. Ilman näitä kodin "väistötiloja" novellikokoelmani Sivulliset ei olisi koskaan valmistunut. 🤷🏻♀️ #kirjoittaminen #indiekirja #novellikokoelma #matkailu #some #keskittyminen #allianssi125 #indiekirjailijanelämää #indiekirjailija
Miten kuvailisin Sivulliset-novellikokoelmani novelleja? 🧐 1️⃣ Ensin kirjoitettu: Pohjoiseen 📚 Pisin novelli: Taakka 🎯 Helpoin kirjoittaa: Sitoumus 🏋️♀️ Työläin kirjoittaa: Kaksikymmentäneljä 😀 Hauskin kirjoittaa: novellien väliin sijoitetut raapaleet. Ensimmäisenä kirjoitettu Pohjoiseen (jos vuonna 2014 julkaistua Allianssia ei lasketa) vahvisti minulle itselleni sen, että olen nyt todellakin tekemässä kirjasarjaani liittyvää novellikokoelmaa. Kun sain sen pakettiin, minulla olikin jo aihiot kolmeen muuhun mietittynä. 😊 Sivulliset on saatavilla e-kirjana Apple Kirjoista ja Kobosta. Painettu kirja on pian saatavilla. 💯 #indiekirja #kirjoittaminen #allianssi125 #dystopia #novelli #novellikokoelma #kirja #indiekirjailijanelämää #omakustanne #kirjasarja
Book review ⭐️ arvostelu suomeksi alla Carmen Maria Machado: Her body and other parties (2017) ✨ Suom. Kahdeksan puraisua (suomentaja Kaijamari Sivill, S&S 2019) ✨ 🌈 This short story collection by Carmen Maria Machado is her debut book. Machado plays with magical realism and horror in a lovely, even titillating way. The stories surprise you with different elements and are built very skillfully. I especially enjoyed a story named Inventory; even though ah first I really thought it was a bore. The more I read the more enthralled I was. I also really loved the casual queerness of the stories. After the strong beginning, the two last stories disappointed me. They both felt a bit random and unclear. I couldn’t figure them out at all. Despite the lackluster ending, this was an exemplary short story collection which I wholeheartedly recommend. 🌈 Tämä kahdeksan novellin kokoelma on Carmen Maria Machadon esikoiskirja. Machado yhdistelee ihanan kutkuttelevasti maagista realismia ja kauhua tarinoissa. Novellit on taitavasti luotuja ja pääsevät yllättämään erilaisilla elementeillään. Erityisesti pidin Inventory-nimisestä novellista; sen aluksi olin vakavissani että no hohhoijaa mutta mitä pidemmälle pääsin sitä haltioituneempi olin. Ihanaa novelleissa oli myös niiden kokonaisvaltaisen kasuaali kvääriys. Vahvan alun (ja keskivaiheen) jälkeen kaksi vikaa novellia jätti tosi kylmäksi; molemmat tuntuivat vähän irrallisilta ja epäselvästi kootuilta enkä oikein keksinyt mikä niiden idea oli. Latteasta lopusta huolimatta tämä oli mun mielestä aivan loistava novellikokoelma jonka suosittelen kyllä lukemaan. 4/5 ⭐️ #bookreview #bookstagram #carmenmariamachado #shortstorycollection #backlistbooks #queer #queerbookstagram #kirjagramsuomi #kirjaarvostelu #kirjagram #novellikokoelma #queerkirjallisuus
James Joyce: Dublinilaisia (1914, @basambooks, 240 s.) 🌕🌕🌑🌑🌑 En ole tätä ennen lukenut Joycea – ehkä siksi, koska mielikuvani kaverista on nihkeä. Kulttikirjailija, suuri nero, jonka teoksia juuri kukaan ei jaksa lukea, ja nekin, jotka jaksavat, eivät tajua lukemastaan mitään. Lukematta ärsyttävää. No, esikoisjulkaisu Dublinilaisia ei ollut vaikea. Teos koostuu novelleista, jotka kuvaavat eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvien dublinilaisten arkea viime vuosisadan alussa. Tarinat ovat aika simppeleitä. Mitään erityisen kokeellista tai outoa ei ole. Joyce kirjoitti hyvin. Novellit rullaavat nätisti, psykologia toimii ja maailma tuntuu uskottavalta. Mutta sisällössä juuri mikään ei puhutellut. Ehkä siksi, että valtaosa kertomuksista on kovin ankeita. Joo, elämä voi olla kurjaa. Mitä sitten? Koskettavan kirjallisuuden on sanottava jotain enemmän. En usko muistavani parin vuoden päästä näistä yhtäkään. Ehkäpä Dublinilaisia ei ole paras teos, jos haluaa tietää, miksi Joyce nousi maineeseensa. Jos hän olisi jatkanut tällaisten kirjojen kirjoittamista, voisi hyvin olla, ettei hänestä olisi koskaan tullut maailmankirjallisuuden supertähteä. Hän olisi ollut joku Irlannin Juhani Aho: historiallisesti kiinnostava, mutta ei paljon muuta. Dublinilaisia ei ärsyttänyt, muttei myöskään kolahtanut. Ei tämä myöskään innostanut tutustumaan niihin luultavasti ärsyttäviin teoksiin.
E32: callum angus: a natural history of transition mä en edes tykkää novellikokoelmista, mutta jostain syystä löydän itseni koko ajan lukemasta niitä. a natural history of transition ehti roikkua mun tbr-listalla hyvän tovin, nyt vihdoin tartuin siihen. nimikin sen kertoo: a natural history of transition kertoo transitioista, ja kaikissa novelleissa on keskeisiä transhahmoja. on aika tyypillistä, että ainakin kaupallisten kustantamojen ulos tuuttaama transkirjallisuus keskittyy sukupuolenkorjausprosessin kuvauksiin, mikä on periaatteessa ihan loogista mutta toisaalta rajoittaa transhahmojen toimijuutta. tendenssiä on välillä pyritty tasapainottamaan kirjoittamalla hahmoja, jotka vain sattuvat olemaan trans ilman, että se on heidän tarinoidensa kannalta olennaista, mutta angus on valinnut kokoelmassaan päinvastaisen strategian. kaikki hänen transhahmonsa kyllä transitioituvat, mutta samalla tarinoissa kyseenalaistetaan transitiokeskeisyyttä ja mietitään, miten transition käsitettä voitaisiin laajentaa. osa novelleista pohtii aihetta melko abstraktilla tasolla, mutta toisissa aivan konkreettisesti transitioidutaan ensin “perinteisellä” ja myöhemmin vaikkapa kehokauhuun taittavalla tavalla. teemoistaan huolimatta kokoelma ei ole yltiösyvällinen vaan sitä voi lukea myös mukavan pinnallisesti. kokoelmassa on kahdeksan novellia, joista etenkin pisimmät toimivat ihan ei-vertauskuvallisina tarinoina. mun suosikikseni nousi winter of men -novelli, jossa ollaan ja eletään 1600-luvun pohjois-amerikassa ja jonka naispäähenkilöt tuntemattomasta syystä muuttuvat talvisin kehoiltaan miehiksi. sukupuolitematiikan lisäksi käsitellään muun muassa kolonialismia, mutta ote on ehtaa ja viihdyttävää spefiä. vaikka pidin eniten kokoelman spefinovelleista, on pakko arvostaa sitä, miten taidokkaasti angus hyppii genrestä toiseen. yleensä en tykkää korostuneen kokeellisista novelleista, mutta tässä tapauksessa myös oudommat, joskus vain muutaman sivun mittaiset raapaleet olivat kivoja. epätasaisuuksia novellikokoelmissa aina on, ja taidan ottaa formaatista nyt pientä taukoa. mites te, tykkäättekö novellikokoelmista, vai löytyykö täältä muitakin heittereitä?
Pitkästä aikaa studiohommia. Mulla on ajatus julkaista kaikki uudet biisit kolmen eri version voimin. Ensimmäinen versio on sellainen, jossa ajatus saa rönsyillä. Toinen on pelkistetty studioversio, jonka pääosaa näyttelee kitara ja laulu. Kolmas versio on äänitetty livenä ja siinä on ainoastaan laulu ja akustinen kitara. Versio kerrallaan kappale kuoritaan siten, että jäljelle jää vain ydin. Mitä ytimessä on? Siihen en osaa vastata. Ehkä siellä asuu sanoitusten ja melodian liitto, ehkä jotain aivan muuta. Ehkä se jää ontoksi, kaipaa lihaa luiden ylle ja kuulostaa keskeneräiseltä. Mikä mun ajatus näiden kolmen version takana on? Siihenkään en osaa vastata. Ehkä yksinkertaisin vastaus on, että mä rakastan kaikkea tätä tekemistä. Mun pääkoppa on ajoittain aika vilkas kaveri ja se pysyy tyytyväisenä silloin, kun sillä on puuhaa. Uusi sinkku 'Polku' julkaistaan huhtikuun alussa. Viikonloppua ❤️
Milloin luit viimeksi novellikokoelman? Tässä vinkki nuorille suunnattuun kokoelmaan, kiitos @luemeilleaitikulta. ❤️ Julma rakkaus (Aviador 2024) on novellikokoelma nuorille. Synkkäsävyisestä kirjasta tuli mieleen se iskelmä, jossa lauletaan varjoissa viihtyvästä pojasta: "Ja kujan kulmat varjoineen hän kyllä tuntee tarkalleen." Sellaisia tyyppejä tässäkin kirjassa oli. Pidin tarinoiden inhimillisyydestä ja hahmojen rosoisuudesta, mutta jotain jäin kaipaamaan, ehkä yllätyksellisyyttä tai vielä tiiviimpää kerrontaa. Alku oli todella vakuuttava ja herätti mielenkiinnon, mutta imu ei riittänyt ihan viimeisiin novelleihin asti. Jännittäviä tapahtumia kyllä riitti puukotuksesta ryöstöön ja tulipalosta viekkaaseen vanhukseen. En voi kuin ihailla kotimaisia kirjailijoita, jotka jaksavat kirjoittaa lapsille ja nuorille siitä huolimatta, että tätä arvokasta työtä kurjistetaan milloin mistäkin suunnasta. @aviadorkustannus #teinikirjatiistai #julmarakkaus #tapanibagge #aviadorkustannus #novellikokoelma #nuortenkirjat #lastenkirjasuomi #kirjagramsuomi
Alice Munro: Viha, ystävyys, rakkaus Luinpa taas Munron novelleja. Pidän näistä ja sitten tavallaan kuitenkin lievästi ärsyttää, kun tarinat loppuvat niin pian. Muistan, että jossain muussakin Munron novellikokoelmassa pidin eniten ensimmäisestä novellista ja sama tapahtui taas. Tarina taloudenhoitajasta, jonka puolesta teinitytöt käyvät kirjeenvaihtoa, on herkullinen ja pidin onnellisesta lopusta. Osa novelleista luikahti vähän ohi, vaikka tarinoissa onkin oikean elämän osin painavakin sisältö. Luulen, että jatkan taas jossain välissä Munron parissa, mutta nyt jotain ihan muuta. Kannen nainen näyttää eräältä tuntemaltani henkilöltä ja se häiritsi ihmeen paljon joka kerta, kun tartuin kirjaan, hah. #luen #luen2024 #kirja #kirjallisuus #luettuhelmikuussa2024 #luettumaaliskuussa2024 #kirjagram #alicemunro #vihaystävyysrakkaus #keltainenkirjasto #novellikokoelma #talvilukemista #lukeminenkannattaaaina #ilovereading #bookstagram
Luettua: Juri Nummelinin toimittamaan antologiaan Kaikki valehtelevat ja muita rikosnovelleja (Ntamo 2014) on koottu amerikkalaista ja brittiläistä noiria. Suomennokset ovat aiemmin ilmestyneet Nummelinin toimittamissa Isku- ja Ässä-lehdissä, mutta vaikka olenkin suurin piirtein niiden joka numeron lukenut, tuntui kirjaa lukiessa silti kuin olisin ensimmäistä kertaa asialla. Kaikki valehtelevat pitää sisällään niin perinteistä kovaksi keitettyä dekkaria, sen humoristisia variantteja kuin laajemmin ymmärrettävää noir-proosaa, joka ei suinkaan rajaudu pelkäksi "dekkariksi". Mukana on joukko semi-isoja kirjoittajanimiä mutta paljon myös silkkaa undergroundia – iso osa novelleista onkin ilmestynyt alun perin blogeissa tai nettilehdissä, noissa 2000-luvun zinevastineissa. Noin puolet novelleista on tiukkaa flash fictionia, jonka pituus on alle tuhat sanaa tekstiltä. Eivät pidemmätkään tekstit paljon pidempiä yleensä ole. Nopeus ja äkillisyys saa lukemisen tuntumaan vetävältä. Vaikka lyhyiden ja pidempien vuorottelu tuntuu aluksi turhan kaavamaiselta rakenteelta, ei se loppujen lopuksi ole lainkaan hullumpi ratkaisu. Kokonaisuutena Kaikki valehtelevat on yllättävän painokas valikoima, ei pelkkä kasa rikosrykäyksiä. Itselleni tarinoista ehdottomasti parhaiten toimii edelleen Kevin Wignallin "Kuolema", jossa valtion ammattitappaja joutuu miettimään pontimiaan uusiksi. Se on hieno kappale kirjallisuutta ylipäänsä, ei "vain" genreteksti. Kaikki valehtelevat on miellyttävä kirja lukea myös esineenä. Ilmava taitto – reilusti tyhjää tilaa tekstien välissä – ja lopun kirjailijaesittelyt rytmittävät lukemista mukavasti.
Julma rakkaus (Aviador 2024) on novellikokoelma nuorille. Synkkäsävyisestä kirjasta tuli mieleen se iskelmä, jossa lauletaan varjoissa viihtyvästä pojasta: "Ja kujan kulmat varjoineen hän kyllä tuntee tarkalleen." Sellaisia tyyppejä tässäkin kirjassa oli. Pidin tarinoiden inhimillisyydestä ja hahmojen rosoisuudesta, mutta jotain jäin kaipaamaan, ehkä yllätyksellisyyttä tai vielä tiiviimpää kerrontaa. Alku oli todella vakuuttava ja herätti mielenkiinnon, mutta imu ei riittänyt ihan viimeisiin novelleihin asti. Jännittäviä tapahtumia kyllä riitti puukotuksesta ryöstöön ja tulipalosta viekkaaseen vanhukseen. En voi kuin ihailla kotimaisia kirjailijoita, jotka jaksavat kirjoittaa lapsille ja nuorille siitä huolimatta, että tätä arvokasta työtä kurjistetaan milloin mistäkin suunnasta. @aviadorkustannus #teinikirjatiistai #julmarakkaus #tapanibagge #aviadorkustannus #novellikokoelma #nuortenkirjat #lastenkirjasuomi #kirjagramsuomi
Leena Lehtolainen: Juhannustulet: Kertomuksia suviyöstä lukijana Krista Putkonen-Örn Tammi, 2023 Olipa ihanaa päästä pitkästä aikaa Leena Lehtolaisen tarinoiden pariin! Tämä on kokoelma kesäisiä rikoskertomuksia vuosien varrelta. Osa novelleista oli tuttuja, mutta oli siellä muutama uusikin mukana. "Jälkimmäisellä oli mukanaan romppukaupalla kuvia". Teksti paljastaa, että kirjoittamisesta on jo tovi jos toinenkin jo kulunut. Eikös romppuja läytetty joskus 1990-luvulla? Kuka muistaa? #helmetlukuhaaste2024 merkitsen tämän kohtaan 25 (kirjassa vietetään juhlapyhää). #juhannustulet #kertomuksiasuviyöstä #leenalehtolainen #novellikokoelma #lukupäiväkirja #kirjagram #bookstagram #äänikirja #bookbeatsuomi #helmetlukuhaaste
Mukava yllätys viikon alkuun! Sain just Yhteyshäiriön taittovedoksen. Se vaatii läpilukua ja mahdollisten korjattavien kohtien bongaamista. Mukava asento, kuppi kahvia ja lukuhommiin, 192 sivua odottelee läpikäyntiä! Yhteyshäiriö julkaistaan OPPIAN-kustantamon kautta elokuussa! Joko mun aiemmat kirjat Ilotin ja Muistolehto on tuttuja?
Lämpöinen suositus tälle Olga Tokarczukin novellikokoelmalle! Rumpujen kaupunki ei yhtään nuhjuinen, kuten tämän lainastoniteen muovitus, vaan väkevä ja hykerryttävä. Sitä piti nauttia kuin vitamiineja: yksi tujaus joka päivä saa veren kiertämään, ajatukset liikkeelle, mutta kovin montaa ei vedetä kerralla. Kokoelmassa on 19 novellia. Niissä käsitellään esimerkiksi kirjoittamista, ihmissuhteita, taidetta, ihailemista ja poikkeustiloja. Miljööt vaihtelevat ja niitä lavastetaan. Oleellisempaa on kuitenkin, miten ja millaisena Tokarczuk kuvaa elämää. Liikkuminen pinnalta jonnekin syvälle ja takaisin tapahtuu silmänräpäyksessä. Vakavuus ja komiikka yhdistyvät, mutta ihmiselle ei tee mieli nauraa, vaan pikemminkin ihmisyydelle. Teoksessa on muutama novelli, joista en saanut otetta, mutta myös moniia, jotka jäävät kummittelemaan mielen pohjalle pitkäksi aikaa. Mainio on esimerkiksi avausnovelli, jossa dekkarin lukeminen rikkoo seinän jos toisenkin. Samoin poikkeusaikanovellit Professori Andrews Varsovassa ja Kenraaliharjoitus. Sekä hulvaton ja kaameakin Jerusalemin valloitus. Raten, 1675. "Meidän on tehtävä tarkoituksettomia asioita. Muuten elämämme on latteaa ja mitätöntä --. Meidän täytyy tehdä tarpeettomia ja hyödyttömiä asioita, jotka herättävät hämmästystä, vaikka sitten saman tien unohtuisivatkin. Elämämme on oltava tulvillaan tällaisia ilotulituksia. Muuten vaivumme levottomuuteen, muutumme hedelmättömiksi." / H #olgatokarczuk #rumpujenkaupunki #särötär #novellikokoelma #käännöskirjallisuus #tapanikärkkäinen #kirjagram #bookstagram
@klassikoidenlukuseura luki helmikuussa Truman Capotea. Aamiainen Tiffanylla on noussut klassikon maineeseen, osin varmasti elokuvallistamisensa ansiosta. Toisin kuin voisi ehkä olettaa, kyseessä on novellikokoelma, ei suinkaan romaani. Nimikertomus Aamiainen Tiffanylla on tosin pituutensa puolesta jo lähellä pienoisromaanin mittaa. Nimonovellin päähenkilö on nuori, omaperäinen ja vapaamielinen Holly Golightly, jonka tarinaa kertoo samassa talossa asuva pöytälaatikkokirjailija. Hollyn seurapiiri koostuu pääosin miehistä, hänellä on vaarallinen tuttavuus Sing-Singin vankilassa ja menneisyys, josta hän ei mielellään puhu. Minun, kuten monen muunkin lukupiiriläisemme, oli hieman vaikeaa ymmärtää, miksi teos on noussut klassikoksi. Hollysta oli hankala saada kiinni ja ensinmäisen puolikkaan aikana tuntui, että oikein mitään ei tapahdu. Toinen puolikas taas oli hyvinkin tapahtumarikas, liiankin kiirehditty, ja jätti korkeintaan kädenlämpöisen olon. Pitänee katsoa elokuva jossain vaiheessa, josko tähän pääsisi paremmin sisään. Teoksessa on myös kolme lyhyempää novellia. Kukkien talo kertoo latinalaisesta Amerikasta kotoisin olevasta ilotytöstä, joka lähtee etsimään onneaan. Timanttikitara sijoittuu vankilaan, jossa kaksi vankia sitoo kohtalokkaan ystävyyssuhteen. Joulumuisto kertoo pienen pojan ja 60-vuotiaan köyhän naisen ystävyydestä ja heidän joulunviettoperinteestään. Valitettavasti nämäkään novellit eivät juurikaan säväyttäneet. Kukkien talossa oli hyvin samanlainen tunnelma kuin Aamiaisessa Tiffanylla, eikä tämäkään novelli ole kestänyt aikaa kovin hyvin. Timanttikitara oli ehkä näistä paras ja toimi juuri näin lyhyenä. Joulumuistossa taas oli ahdistava tunnelma. Ystävyys esiintyy vahvana teemana novellista toiseen. Onneksi novellit olivat nopealukuisia, sillä lukukokemuksellisesti tämä ei juurikaan mitään suurta tarjonnut. #lukumatkamenneisyyteen24 Vapaa valinta #bookstagramsuomi #kirjagramsuomi #kirjagram #trumancapote #pienoisromaani #novellikokoelma #klassikko #klassikoidenlukuseura #tammikirjat #keltainenkirjasto
Estetiikkahaaste: Karkumatkoja Täällä on viime aikoina pyörinyt #estetiikkahaaste , jossa kirjailijat tekevät kuvakollaasin oman kirjansa tiimoilta. Kollaasin kuvat ovat omiani ja heijastavat Karkumatkoja visuaalisesti ja sisällöllisesti. Olen myös suunnitellut Karkumatkojen kannen. Haastan mukaan: @eevaakerblad @siirienoranta @annika_well @kirjailijailonatuominen @tiina.tuppurainen_kirjat @jorireijula @minnahaapasalo Haasteen on alunperin luonut @annukkasalama4real #karkumatkoja #kirjailija #kirjoittaja #kirjoittaminen #kirjoittajagram #lukeminen #esikoisteos #kirjallisuus #kirja #kirjavinkki #lukuvinkki #lukusuositus #novellit #novelli #novellikokoelma #matkakirja
Posted @withregram • @laura.linnea.lukee Luin hiljattain loppuun J.S. Meresmaan Akanvirta-novellikokoelman. Luin ensimmäiset novellit tästä kokoelmasta syksyn 2022 Novellihaasteeseen. Se olikin mainio haaste @astatuutikki ja @omantienlukija ! Jatkoin lukemista viime vuonna, kun kirja oli @neriumblack lukupiirikirjana ja nyt helmikuussa viimein luin viimeiset novellit. Risingshadow-sivustolta: "Nainen löytää pakotien kontrolloivasta suhteesta ryijyn avulla. Tyttö näkee ikkunastaan junan, jota kukaan muu ei näe. Leski etsii merestä lohtua suruunsa, ja siskoaan suojeleva nuori nainen törmää kohtaloon, jota ei pysty juoksemaan karkuun. Akanvirta on tummasävyisten novellien kokoelma, jossa tyttäret, äidit, isoäidit ja vaimot rakastavat, kapinoivat, pelkäävät ja surevat – mutta ennen kaikkea ottavat kohtalonsa omiin käsiinsä. Tarinat päättyvät joskus onnellisesti, joskus onnettomasti, mutta aina riipaisevan väkevästi." Tykkään Meresmaan tyylistä kirjoittaa ja näissä lyhyissä teksteissäkin se pääsee oikeuksiinsa. Tarinoissa on erilaisia spefielementtejä, osa enemmän maagisen realismin puolella ja osa suoremmin ihan fantasiaa. Kaikki kokoelman novellit osoittavat naisissa olevan voiman ja kyvykkyyden. Kaikki myös aiheuttivat voimakkaita tunteita: iloa, inhoa, pelkoa. Kuten yleensäkin kokoelmien kanssa, osa novelleista iskee enemmän kuin toiset. Itselleni kolahti erityisesti Kielolinna, jossa on kauhunkin elementtejä, kun novellin Kielolinna on epäilyttävä autiotalo. Siivet kantavat kotiin -novellin kuvaus kauheassa tilanteessa elävästä Mantasta sai minut itkemään. Kivun oppitunnit ja Noitahousut olivat taas jännittävää historiallista fantasiaa, joiden maailmassa olisi voinut viettää pidemmänkin aikaa. Kappaleestani löytyy kirjailijan omistuskirjoitus, jonka sain syksyn kirjamessuilta. Kiitos @jsmeresmaa ! #lukumatkamenneisyyteen24 yhteisö #queerlukuhaaste2024 spefi #kirjagram #kirjagramsuomi #novellihaaste2022 #akanvirta #jsmeresmaa #novellikokoelma #osuuskumma #spefikirjallisuus
Katja Kettu: Piippuhylly oli hämmentävä novellikokoelma. Tai ehkä, noh, mun adjektiivivarastosta on näköjään tätä kuvaava sana loppu 🤔 Takakansiteksti 👀 toinen kuva. Mää olen aika huono lukemaan novelleja ja tääkin on pyöriny mun hyllyssä varmaan sen kymmenen vuotta, mutta kun sai kaks kärpästä yhdellä iskulla, niin lueskelin tän vihdoin pois kuleksimasta eli kiitos #hushyllynlämmittäjät2024 ja #lukienläpivuosikymmenten - tää ei kyllä ihan valmistunu tammikuussa, vaan loppuun lukeminen meni jokusen päivän helmikuun puolelle, koska tauti. Itehän lasken tän mukaan, mutten kyllä ihmettele, jos mut diskataan "kisasta" 😆 Piippuhyllyssä tavattiin paljon tuttuja Kätilöstä ja vaikka suurimman osan olinkin tässä kymmenen vuoden aikana unohtanut, niin silti tiettyä tuttuutta osassa tarinoita oli. Kätilö vaati mulla aikoinaan pari yritystä ja kun vihdoin pääsin Ketun omalakisen kielen sisään, niin imaisin kirjan hetkessä. Koska olihan se nyt upea(a kieltä) ❤️ Kuten varmaan aika monessa novellikokoelmassa, niin tässäkin osa tarinoista oli parempia ja osa sitten taas vähemmän sytyttäviä. Mutta mulle Piippuhylly oli enemmän nautiskelua Ketun kielestä kuin varsinaisesti tarinoista. Ja sitä kieltä mää en kyllä osaa kuvailla mitenkään. Se on itte koettava! Mutta onhan lukukokemus komea. Ja ruma. Ja ravisteleva. Ja en tiedä. Onko siellä muita Ketun kieltä fanittelevia? 32. Kirja on kirjoitettu alun perin kielellä, jolla on korkeintaan 10 miljoonaa puhujaa #helmetlukuhaaste2024
Luin hiljattain loppuun J.S. Meresmaan Akanvirta-novellikokoelman. Luin ensimmäiset novellit tästä kokoelmasta syksyn 2022 Novellihaasteeseen. Se olikin mainio haaste @astatuutikki ja @omantienlukija ! Jatkoin lukemista viime vuonna, kun kirja oli @neriumblack lukupiirikirjana ja nyt helmikuussa viimein luin viimeiset novellit. Risingshadow-sivustolta: "Nainen löytää pakotien kontrolloivasta suhteesta ryijyn avulla. Tyttö näkee ikkunastaan junan, jota kukaan muu ei näe. Leski etsii merestä lohtua suruunsa, ja siskoaan suojeleva nuori nainen törmää kohtaloon, jota ei pysty juoksemaan karkuun. Akanvirta on tummasävyisten novellien kokoelma, jossa tyttäret, äidit, isoäidit ja vaimot rakastavat, kapinoivat, pelkäävät ja surevat – mutta ennen kaikkea ottavat kohtalonsa omiin käsiinsä. Tarinat päättyvät joskus onnellisesti, joskus onnettomasti, mutta aina riipaisevan väkevästi." Tykkään Meresmaan tyylistä kirjoittaa ja näissä lyhyissä teksteissäkin se pääsee oikeuksiinsa. Tarinoissa on erilaisia spefielementtejä, osa enemmän maagisen realismin puolella ja osa suoremmin ihan fantasiaa. Kaikki kokoelman novellit osoittavat naisissa olevan voiman ja kyvykkyyden. Kaikki myös aiheuttivat voimakkaita tunteita: iloa, inhoa, pelkoa. Kuten yleensäkin kokoelmien kanssa, osa novelleista iskee enemmän kuin toiset. Itselleni kolahti erityisesti Kielolinna, jossa on kauhunkin elementtejä, kun novellin Kielolinna on epäilyttävä autiotalo. Siivet kantavat kotiin -novellin kuvaus kauheassa tilanteessa elävästä Mantasta sai minut itkemään. Kivun oppitunnit ja Noitahousut olivat taas jännittävää historiallista fantasiaa, joiden maailmassa olisi voinut viettää pidemmänkin aikaa. Kappaleestani löytyy kirjailijan omistuskirjoitus, jonka sain syksyn kirjamessuilta. Kiitos @jsmeresmaa ! #lukumatkamenneisyyteen24 yhteisö #queerlukuhaaste2024 spefi #kirjagram #kirjagramsuomi #novellihaaste2022 #akanvirta #jsmeresmaa #novellikokoelma #osuuskumma #spefikirjallisuus
Tinarinnat: Kalevalan naisten uudet tarinat (2023) on ihailtavan monipuolinen novellikokoelma, jossa keskiössä ovat Kalevalan tunnetut ja ehkä hieman unohdetutkin naiset. Upea kirjoittajakaarti johdattelee lukijan historiasta, nykyaikaan ja tulevaisuuteen, ja jokaisessa tarinassa on mielikuvituksellinen spefinäkökulma. Kirsikkana kakun päällä ovat kauniit muotokuvat novellien naisista. Oletko jo tutustunut Tinarintoihin? 🤭 Toimittaneet J. S. Meresmaa & Anni Kuu Nupponen 1. Emmi Itäranta - Taivasta silpovat siivet 2. Jenny Kangasvuo - Tulisoronen, kivikipinä 3. Jenna Kostet - Kaitse karja kaunihisti 4. Katri Alatalo - Ken kulkee vettä vasten 5. Solina Riekkola - Kalma päätä kallistavi 6. Anu Holopainen - Veen voima, veen väki 7. Johanna Sinisalo - Poika palasina 8. Anne Leinonen - Vilua hohkaa hopea 9. Tiina Raevaara - Saaren neidot, kauan kasvaneet 10. Anni Kuu Nupponen - Tule marja poimimahan 11. Magdalena Hai - Veen emonen, ilman impi, Ilma-Tarin kätilö Kansi: Karin Niemi Kuvitus: Broci, Maya Hahto, Juliana Hyrri, Emma Kantanen, Jutta Kivilompolo, Anne Muhonen, Karin Niemi, Emmi Nieminen, Johanna Rojola, Julia Savtchenko ja Nora Surojegin #LuontoSivuillaVol3 : Villi #FebruarysBooks24 : Kaunis kansi
Tapani Bagge - Julma rakkaus Novellikokoelma nuorille palkitun kirjailijan kynästä. Teoksessa on kaikkiaan seitsemän novellia, joissa käsitellään tilanteita ja tapahtumia, joihin nuori voi joutua. Novelleissa tehdään rikoksia, treenataan bändin kanssa, sammutetaan tulipalo, rakastutaan ja suututaan. Mahtuupa mukaan myös mummo, joka käyttää hyväkseen nuorten hyväntahtoisuutta ja avuliaisuutta. Selkeää ja ymmärrettävää kerrontaa, johon nuoren on helppoa samaistua ja uppoutua. https://lukutoukanluetutsivut.blogspot.com/2024/02/tapani-bagge-julma-rakkaus.html #kirjagramsuomi #nuortenkirjat #kotimainen #novellikokoelma #kirjabloggaaja #kirjablogi
J. S. Meresmaa ja Anni Kuu Nuupponen (toim.), Tinarinnat – Kalevalan naisten uudet tarinat, 2023. Luen usein koulussa jotain koulukirjaston kirjaa, mitä en ole vielä lukenut ja tilannut niin sanotusti sokkona kirjastoon jonkun suosituksesta. Tällä kertaa tartuin Meresmaan ja Nuupposen toimittamaan novellikokoelmaan, jonka jokainen novelli kertoo jostain Kalevalan naisesta, tunnetusta Louhesta vaikkapa Marjattaan saakka, josta ei montaa riviä Kalevalasta löydy. Kaikkien novellien kirjoittajat ovat joko naisia tai muunsukupuolisia, mikä on hyvä ratkaisu, kun keskiössä on naismyyttien uudelleenkirjoitus. Kokoelmassa on 11 novellia ja jokaiseen liittyy suomalaisen kuvittajan tekemä muotokuva. Novellit ovat monenlaisia, on historiallista, scifiä, jännitystä. Minuun erityisen vaikutuksen teki tarina Tuonen Tytistä ruumishuoneen työntekijänä ja Marjatasta, joka elää dystooppisessa maailmassa ja tulee kuin tuleekin puolukasta raskaaksi. Tinarinnat ja pari vuotta sitten ilmestynyt novellikokoelma Satalatva sopivat erityisen hyvin Kalevalan läpikäymiseen ja olen iloinen, että tilasin molempia koulun kirjastoon. Sijoitan tämän helmet-haasteen kohtaan 42. Kirjan nimessä on alaotsikko. . . . . #tinarinnat #kalevala #tinarinnatkalevalannaistenuudettarinat #annikuunuupponen #jsmeresmaa #novellikokoelma #kirjagram #kirjagramsuomi #kirjagramoulu #bookstagramsuomi #bookstagramfinland #oululukee
Marko Järvikallaksen Saattue on ilmestynyt! ✨ Järvikallaksen uusi novellikokoelma liikkuu aiempien tapaan syvällä ihmisluonteen arvoituksissa. Novellien ihmiset etsivät vimmaisina ja hauraina jotakin mihin uskoa, pyhyyden ja merkityksellisyyden kokemusta. Heidän valintansa törmäävät arjen mysteereihin kiehtovalla tavalla. Yhdessä aiempien kahden novellikokoelman Mihin täällä voi mennä (2020) ja Sano jotakin kaunista (2021) kanssa Saattue muodostaa trilogian. ✨ Graafinen suunnittelu: Mika Tuominen #saattue #markojärvikallas #mikatuominen #novellikokoelma #kotimainenkaunokirjallisuus #kirjakevät2023 #siltalapublishing #siltalakustannus